lauantai, 21. lokakuu 2023

Syystunnelmia

Syystuuli puhkuu ihan tosissaan, ensimmäiset lumihiutaleetkin on Helsingissä nähty. Liisa käväisi Hillan ja Vuokon kanssa meillä jäljestysreissullaan. Erityisesti Hilla on kuulemma vallan taitava jäljestäjä. Porukalla kahlailtiin sitten näiden nenänkäyttäjien kanssa vaahteranlehdissä. 

Nennikka Tiehppi ja Soutajan Poutapäivä: 

DSC_0082.jpgDSC_0088.jpgDSC_0074.jpgDSC_0064.jpgDSC_0091.jpg

 

Vilkku puolestaan on käynyt pevisoissa Joensuussa: 

Silmät terveet, polvet 0/0, lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä puhdas ja pallit paikallaan. Luonteeltaankin Vilkku on vallan mukava. Kulkee isännän kanssa lähes vapaana ja osallistuu niin erä- kuin pyöräretkillekin. 

Soutajan Konoi Kokkavahti: 

Vilkku2023arton.jpg

Vilkun kuva kotiväen ottama.

Pyry taas osallistui syksyn Katselmukseen, paimensukuisten omaan jokavuotiseen tapahtumaan. 

"Vahva, selkeästi korkeuttaan pidempi uros. Hyvä purenta, vahva pää, jossa korkea otsapenger. Erittäin tummat silmät. Erittäin leveä, pitkä rintakehä. Hyvin asettunut lantio. Hieman pitkä lanne. Karkea turkki. Runsas pohjavilla, Kantaa häntäänsä selän päällä, joka laskee seistessä. Suora, hyvä liike. Esitetään hyvässä kunnossa. Vilkas, ystävällinen luonne." Tuomari Jonna Löytynoja.

Soutajan Lumipyry

Pyry.jpg

Kuva Pyryn kotiväen. 

Kostja ja Tuija ovat myös ahkeroineet. Kostja osallistui Kerimäellä paimennuskokeeseen ja paimensikin kunniakkaasti.  Paimennuskoe 1 H 79 p. Tuomarina Eija Kansanaho-Palonen. kostja20232.jpg

Ehtivänä Kostja on osallistunut myös rumpukurssille. Tämä Tuijan ottama kuva pamahtaa syvälle sydämeen, PARAMPAMPAM. Terveisiä sinne koko bändille!

kostja%20rumpukurssilla.jpg

Niin hienoja koiria ja niin mainioita omia ihmisiä heillä!  Lämpimät syysterveiset ihan kaikille Soutajille ihmisineen! 

tiistai, 8. elokuu 2023

Kesäterveisiä

Meillä on tänä kesänä väliaikainen kesäkämppä Pielisjoen rannalla. Saman joen rantoja Tuikku on pennusta lähtien käpsehtinyt sillä kotimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä alajuoksulla.  Kiva on täälläkin köllötellä: 

tuikku%202023%20kes%C3%A4.jpg

Ennen maallelähtöä käytiin stadissa parturissa. Tässä mun lunki koira odottelee metroon menoa. Erilaiset paikat, ihmiset ja tapahtumat eivät Tuikkua stressaa. Käsittelystä se ei edelleenkään tykkää. Tai tarkemmin: Tuikku stressaa huomattavasti paikkoja, jotka vähänkin haiskahtavat eläinlääkärille. Käsittely sinänsä ei niinkään pelota. 

tuikku%20kes%C3%A4%2023.jpg

Ilmekin kertoo, että parturointi keventää oloa. Aiemmin käytin Tuikun pohjavillan pesussa, mutta tuntui, että steriloinnin jälkeinen hormooniturkki ei sillä kummasti keventynyt. Viime kesänä tein sitten ensimmäisen kerran tämän radikaalin ratkaisun ja ratkaisu osoittautui hyväksi. 

tuikku%20puli2.jpg

Tuntuu, kun kevennyksen jälkeen Tuikulle tulisi ihan pentumainen olo...

DSCF0574.jpg

Sunnuntaina olin Tanjan seurana Muiston luonnetestissä. Soutajan Vuotsan Muisto: 

muisto1.jpgmuisto.jpg

PItkälle ei testissä päästy sillä jo "ukko" rämisevässä kelkassa osoittautui erittäin epäilyttäväksi. Muisto ei suostunut haistelemaan ukon hihaa vaikka Tanja ja tuomarit kovasti vakuuttivat, ettei se enää uhkaa eikä sitä tarvitse väistää. Muisto on nimensä veroinen: sillä on pitkä muisti. Toisin sanoen sille jää stressi päälle ja palautuminen säikähdyttäneestä tilanteesta on vaikeaa. Niinpä luonnetesti keskeytettiin.  Muistelen, että petotestissäkin palautuminen oli hidasta-

Muistohan on kotona kovin kiltti koira. Suuren miellyttämishalunsa vuoksi se on ollut kotioloissa myös helppo koira. Se on kasvanut syntymästä asti emänsä  Sumun kanssa eikä se oikeastaan koskaan ole ilman Sumua liikkeellä. On oppinut tukeutumaan Sumuun. Tavallisin ympäristö kodin ulkopuolella on metsä, jossa molempia voi pitää myös irti, tulevat kutsusta.  Muistolle tekisi varmaan hyvää tutustua maailmaan ja uusiin paikkoihiin myös ilman Sumua. Ehkäpä rohkeus ja itsenäisyyskin kasvaisivat.  

Torstaina lähdetään Tanjan, Mirkkan ja Hallan kanssa tutustumaan yhteen Hallan mahdolliseen sulhaskandidaattiin. Hienoisia astutusaatoksia viritellään, mutta mitään konkreettista ei ainakaan tänä vuonna vielä tapahdu. 

Halla, Soutajan Oppo Onkijatyttö: 

halla.jpg

Kuva Tanja Kaajanen. 

 

 

maanantai, 15. toukokuu 2023

Kevättä Karjalan kunnailla

Lähdin Tuikun ja Humun kanssa matkaamaan pitkän kaavan mukaan. Bussilla metrolle, metrolta junaan, junalla Joensuuhun. Siellä meitä vastassa oltiin sitten henkilöautolla. Tuikun kanssahan olen matkustanut jos vaikka millaisilla menopeleillä, mutta Humu on tottunut lähinnä autoiluun ja laivamatkoihin. Menomatkalla olin varannut myös viereisen paikan junassa ja olikin kivan väljää. Paluumatkalla juna oli aivan täyteen buukattu, matkustavia koiria oli runsaasti ja piti ahtautua yhden tuolin paikalle. Hyvin selvittiin ja Humukin ehti jo tottua liki oleviin vieraisiin koiriin. Ylittämätön jännittämisen aihe sille oli laiturin ja junan väliin jäävä melko leveä rako. Sitä se ei ylittänyt kuin kantamalla. 

Joensuussa oli ohjelmassa Hallan luonnetesti, jota Tanjan kanssa lähdimme katsomaan. Edellisenä päivänä Halla (Soutajan Oppo Onkijatyttö, 2v 3 kk) oli jo suorittanut hyväksytysti paimennustaipumuskokeen Kerimäellä. Hyvin nuori koira suoriutui myös luonnetestistä, pisteitä herui 125, laukausvarma. Ainoat miinuspisteet (-10) Halla sai taistelutahdosta, joka arvioitiin pieneksi. Kivasti Halla palautui jokaisen osion testitilanteesta. 

Kuviakin räpsin Oppo Onkijatytöstä:

image0%20%282%29.jpgimage0%20%281%29.jpgimage1.jpg

image0.jpg

Tuikulle ja Humulle reilu viikko tiesi taaperotestiä. Asuimme samassa taloudessa varsinaisen villiviikarin kanssa. Viikari osasi onneksi kohdella koiria nätisti, silitteli hellästi.  Humu tykkäsi leikkiä hippaakin, juosta haukkuen karkuun porhaltavan lapsen perässä. Hauska leikki molempien mielestä. Välillä meni riehumiseksi ja siihen täytyi tietysti puuttua. Tuikun strategia oli väistäminen ja välttely. Varmisteltiin tietysti aina, että sillä on rauhoitettua tilaa. Kilttihän Tuikku on ja lapsikin oivalsi pian, ettei iso koira halua leikkiä. 

IMG_20230512_180813.jpgIMG_20230512_180733.jpg

Paluumatkalla junan ahtaudessa heräsin jossain vaiheessa ihmettelemään, miten päin Tuikku on tassunsa kuonon vieren asetellut. Oivalsin, että tassu ei ollutkaan Tuikun, vaan toisen koiran. Kuva on huono, mutta pistetään tähän kertomaan kuinka sopu sijaa antaa. Muuta kontaktia koirilla ei matkan aikana ollut kuin tuo jaettu makuusija lattialla. 

IMG_20230514_181941.jpg

Kotiin päästiinkin sitten junalta Ollin kyydissä. 

 

tiistai, 21. maaliskuu 2023

Pitkästä aikaa

Jääkausi taisi päättyä tältä talvelta, joten lyhyt päivytys pitkästä aikaa.

Koirat voivat hyvin, mutta eivät paksusti - vaikka Tuikku pörheässä hormoniturkissaan vähän paksulta näyttääkin. Paljon pitkiä kävelylenkkejä kummempaa ei talvella ole tehty huolimatta siitä, että molemmat ruhvelot rakastavat ihan kaikenlaista yhdessätekemistä. Nyt sulaa maata alkaa olla jo näkyvissä niin, että rallitokoa ainakin voidaan taas ruveta sulalla parkkipaikalla harrastelemaan. 

Kasvatussuunnitelmat alkavat olla vähissä. Sijoituskoirallani Reppulin Tuilëlla todettiin ihosairaus, jollaisen eläinlääkärikin  näki luonnossa ensimmäisen kerran. Tarkemmat tiedot kera ihotautieläinlääkärin lausunnon löytyvät Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran  terveystietokannasta, jonne ne olen ilmoittanut. Tuile siirtyi sitten Pikon omistukseen. 

Toisen sijoituskoirani Taikan (Soutajan Maura Meloja) luovutin harkinnan jälkeen haltijansa omistukseen. Taika on kaikin puolin mieleiseni narttu. Luonne on kiva - rauhallinen ja itsenäinen.  Nätti se on kuin namupala, rakennekin riittävän kelvollinen.  Terve Taika myös on toistaiseksi ollut kuten kaikki sisaruksetkin.  Päädyin kuitenkin siihen, että kerrostaloasujan pennutushommat olisivat sen verran mutkikkaita, että luovutan Taikan osalta, koska Tanjan kanssa meillä on vielä yhteisomistuksessa Taikan sisko Halla.

Hallan ilmoitin luonnetestiin Kontiolahdelle toukokuussa. Myös Muisto on tulossa samaan testiin. Yritän osua Joensuuhun minäkin silloin.

Sitten on vielä sijoituksessa hännän huippuna Vuokko, Nennikka Tiehppi. Nätti ja reipas pakkaus. Aika näyttää, miten Vuokon kanssa edetään. 

Muutama kännykkäräpsy tältä aamulta Tuikku-muikusta: 

Tuikku2023b.jpgtuikku2023.jpgTuikku2023c.jpg

 

 

 

 

sunnuntai, 18. syyskuu 2022

Syksyn satoa #Katselmus2022

Syyskuu toi tullessaan  -pitkästä aikaa- paimensukuisten Katselmus-tapaamisen. Tavattiin aurinkoisessa, kuulaassa syyssäässä. Kivoja kohtaamisia, monennäköisiä- ja värisiä lapinkoiria. Haiku (Soutajan Pedri Perämies)  ja isäntänsä tässä odottelevat vuoroaan. 

katselmus%20haiku%20ja%20jari2.jpg

Kehässä Haiku pomppi sen verran tomerasti, ettei tuomari onnistunut arvioimaan liikettä. Käyttäytymistä ja vähän luonnettakin sen sijaan sitäkin monisanaisemmin. Haiku oli "hieno mies", "hyvä tyyppi", "iloinen veikko", "hauska mies, luonne hilpeä", "tykkää ihmisistä."  Kulmaukset oli tuomarin meilestä kelvolliset, hieman lisää leveyttä eteen ja taakse kaivattiin. 

 katselmus%20haikuvarjo.jpgkatselmus%20haiku5.jpgkatselmus%20haiku.jpg

 

Haikun sisko Taika  (Soutajan Maura Meloja) taas esiintyi huomattavasti hillitymmin ja tuomari luonnehtikin "rauhalliseksi ja ystävälliseksi luonteeksi",  Pää ja ilme olivat hyviä, rakenteessa ja liikkeessä oli huomautettavaa (kulmaukset ok, lantio hieman luisu.)   Korvia tuomari piti "hieman kookkaina" (eivätkä muuten edes ole pentueen kookkaimmat korvat.) 

Tässä muutama kuva Taikasta minun (ja emäntänsä Hannen) mielestä ihanine korvineen: 

Katselmus%20taika.jpgKatselmus%20taika2.jpgKatselmus%20taika3.jpg

Haikun ja Taikan siskopuoli Hilla (Soutajan Poutapäivä)  Pikon (Soutajan Iin Ilonpilke)  ensimmäisestä pentueesta sai puolestaan kehut rakenteestaan ja muutenkin ulkomuodosta. Siinä kaikki oli pelkästään hyvää, mutta "tänään hieman tuhdissa kunnossa. Jännittää kovasti esiintymistä."

hilla1.jpghilla2.jpghilla.jpg

Hillan sisko Saga (Soutajan Aurinkoinen) oli myös ilmoittautunut mukaan. Seitsemän viikkoa kolmen pennun huoltajana oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja Elisa päätyi jäämään karvattoman, laihtuneen Saga-emän kanssa kotiin keräämään voimia ja kasvattamaan karvoja.  

 

Sisarukset  Kapu (Soutajan Höytiäisen Huuma) ja Tanka (Soutajan Pielisen Balladi) herättivät huomiota reippaalla haukkumisella kehän ulkopuolella  (etenkin Kapu).  Kummankaan ulkomuodossa ei tainnut olla  huomautettavaa. Kapun kehäkäyttäytyminen ei sen sijaan mennyt ihan nappiin. Kapu ei antanut tuomarin kokeilla kiveksiään vaan murisi tuomarille.  Myös Tanka väisteli tuomarin kopelointia. 

Kapu: 

kapu%20katselmus%208.jpgkapu%20katselmus.jpgkapu%20katselmus1.jpg

Tanka:

tankax.jpgtanka2.jpgtanka.jpg

Vuokko (Nennikka Tiehppi) osallistui Katselmukseen pentuluokassa. Vuokosta tuomarilla oli vain myönteisiä huomioita. Hyvää oli niin luonne,  pää, kulmaukset kuin liikkeetkin, koko pentupaketti. 

 katselmus%20vuokko.jpgkatselmus%20vuokko2.jpg

 

Kokeneet tuomarit ovat nyt sanansa sanoneet.  Olen niin iloinen, että näinkin monta Soutajan kennelin kasvattia omistajineen tuli mukaan. Kaikki osallistuneet Soutaja-koirakot olivat ensikertalaisia tämänkaltaisessa isossa tapahtumassa. Osa koirista (ja kenties omistajistakin) taisi aikalailla jännittää monella tapaa uutta tilannetta. 

Katselmusta mainostetaan matalan kynnyksen tapahtumana ja toivottavasti se sellaisena pysyy myös osallistujien mielestä!  Yhdestä näkökulmasta se on tapahtuma, jossa arvioidaan paimensukuisen koirakannan kehitystä ja tilannetta, toiseta näkökulmasta valaistaan kasvattajien työtä.  Mutta se on myös  tapahtuma, johon osallistujista osa tulee mukaan kotikoiransa kanssa ilman kokemusta ja harjoitusta, enemmän ja vähemmän jännittynein odotuksin. Olen kaikki nämä vuodet rohkaissut omistajia tulemaan mukaan vaikkei mitään "osaisikaan" ja toivon tietysti, ettei kukaan säikähdä tapahtuman kilpailuluonnetta, jollaiseen ei ole valmistautunut.  Tietysti hyvällä esittämisellä on väliä, kun koiria joka tapauksessa laitetaan järjestykseen eikä kilpailuhengeltä voi kokonaan välttyä. Mahdollisimman vähäisenä sen soisi silti säilyvän niin, että ensi vuonnakin tekee mieli tulla rennosti esittelemään ylpeänä omaa koiraa, tapaamaan sen sukulaisia ja muita tuttavia. 

Katselmus ei tänä vuonna ollut Tuikun ohjelmassa, kun kesän alussa paksu, huopautunut turkki vetäistiin matalaksi ja pienen hetken Tuikku oli puli. Muuten Tuikulle kuuluu hyvää, joskin elokuussa sillä oli aika hankala anaalirauhastulehdus. En heti huomannut, koska Tuikku ei oirehtinut takapäätä vetämällä eikä sillä aiemmin ole ollut sellaiseen taipumusta.  

Ensi syksynä 2023 Katselmus kuulemma on Keski-Suomessa. Sitä kohti! Tuikullakin alkaa olla jo karvaa ihan riittävästi omiin tarpeisiin. Virkeä, ja veteraaniksi riittävän hoikka koirakulta se on. 

Tuikku.jpg

 

 

 

 

  • Lisää lukemista